Meillä on kotona  kaksi 13-vuotiasta poikaa. Jos minulta kysytään, niin he ovat saaneet kaiken, mitä vain ikinä ovat voineet toivoa. Olen yrittänyt tolkuttaa miehelleni, ettei meidän pitäisi aina ostaa pojille kaikkea mitä he haluavat ja heti silloin, kun he haluavat. Olisi parempi, kun he joutuisivat odottamaan erityisiin juhlahetkiin asti – synttäreihin, jouluun tai vaikka koulun päättäjäisiin. Niin pojille jäisi aikaa tuumia, tahtovatko he sitä jotakin ihan tosissaan vai onko pyynnön taustalla ollut vain hetken mieliteko tai päähänpisto. 

Olen tullut huomaamaan, että jos jonkun pienimmätkin toiveet täytetään heti suoralta kädeltä ja hän saa aina kaiken haluamansa, hän ei enää osaa arvostaa niitä hetkiä, kun saa jotakin erityistä. Hän on hyvillään vain lyhyen tuokion, jos sitäkään. Hän menettää tilaisuuden tuntea jonkin koskettavan sydäntään, kokea aitoa iloa ja kiitollisuutta. Hän vain ottaa lahjan vastaan ja panee sen hyllylle ja odottaa jo seuraavaa, olematta koskaan tyytyväinen mihinkään. Sillä aina on vielä jotakin muuta, mitä odottaa, jotakin uutta ja hienoa. Mikään ei koskaan riitä eikä tee tällaista ihmistä onnelliseksi.

Siksi minä aina sanonkin miehelleni: Annetaan lapsille aikaa haaveilla ja harkita, haluavatko he sitä ihan tosissaan. Ja kun he sitten saavat sen, mitä ovat toivoneet, he ilahtuvat siitä vilpittömästi ja myös arvostavat meitä vanhempiaan enemmän.  No, nythän on niin, ettei mieheni usko näihin ajatuksiin ollenkaan J. Siinä suhteessa me kaksi olemme erilaisia. Mutta minusta tuntuu, että hän on hiljalleen alkanut oppia, vaikkei sitä myönnäkään.

Tässä yhtenä päivänä me panimme hihat heilumaan ja koetimme vähän siistiä puutarhaamme kesäksi.  Käskin 13-vuotiaamme ulos isänsä avuksi. Pojat olivat tosi näreissään, marmattivat kamalasti ja vain seisoivat tumput suorina. Sitä jatkui niin kauan, että mieheltäni meni hermot ja hän komensi pojat takaisin sisälle. Juttu kismitti miestäni koko loppupäivän. Hän ei millään jaksanut ymmärtää, kuinka pojat eivät enää kuuntele häntä eivätkä tottele niin kuin aina ennen, iskän pieninä kullannuppuina. 

Mitä tuota ihmettelemään, minä sanoin siihen. Poikien käytös oli mitä luonnollisinta. Ei sen väliä, olivatko kyseessä omat penskat vai ventovieraat – heidän asemassaan jokainen reagoisi samoin. Ihmiset ovat luonnostaan laiskoja. Juuri siksi tehdäänkin koko ajan niin paljon uusia keksintöjä. Ihmiset  tahtovat päästä kaikesta vähemmällä ja jos mahdollista, laistaa työnteosta kokonaan :)

Kuvittelepa, että olet 13 vuotta saanut kaiken haluamasi ilman pienintäkään vaivaa. OIet tottunut siihen, että kaikki lankeaa eteesi kuin manulle illallinen. Sinun ei ole tarvitse muuta kuin pyytää, ehkä hiukan kitistä ja mankua, ja bingo. Helppoa kuin mikä. Miksi siis rasittaa itseään, kun saa muutenkin kaiken,  koska vain? Miksi suotta ruveta rehkimään?

Minusta onkin parempi antaa lahjoja vaikka vähän harvemmin, mutta antaa silloin jotakin kivaa ja arvokasta, jolle on todellista käyttöä arjessa. Se on fiksumpaa kuin ostaa krääsää, joka jää kaappiin pölyttymään ja jonka olemassaoloa lahjan saaja ei edes muista. Oikeasti arvokkaat lahjat pannaan paikkaan, jossa ne nähdään joka päivä, taikka niitä käytetään vain erityisissä tilaisuuksissa, juhlistamaan tiettyä hetkeä. Silloin lahjan antajakin pysyy aina erityisellä sijalla esineen käyttäjän mielessä.

Kun käyn Yhdysvalloissa, jossa veljeni on asunut jo pitkään, näen aina vaatteita sovituskoppien lattialla. Vaikka tavaratalossa myytäisiin kuinka kalliita luksustuotteita, niin aina sama juttu. Voit olla varma siitä, että kaikki sellaisessa liikkeessä myytävät vaatteet menettävät arvoaan. Ja vain sen vuoksi, etteivät asiakkaat osaa erottaa hyvää laatua huonosta, käsin tehtyä tusinatavarasta.

Ihmiset ostavat roinaa ajattelematta, pitävätkö he siitä tai tarvitsevatko he sitä todella tai ilahtuuko lahjan saaja oikeasti. He ostavat sellaisista syistä kuin ”minun kaverillanikin on”, ”täytyyhän sitä jotain viedä”, ”eihän juhliin voi mennä ilman lahjaa” tai ”en jaksa kuunnella kakaroiden kärttämistä”.  

Minun neuvoni onkin: Ajattele ennen kuin ostat, ja ajattele mitä ostat lahjaksi. Kysy ensin itseltäsi, tarvitsetko todella sitä tai tuota tavaraa, taikka onko se lahja, josta sen saaja on aidosti hyvillään. Vai onko vaarana, että lahja jää vain vuodeksi pölyä keräämään, minkä jälkeen se heitetään pois? Jos totuttelet harkitsemaan ostoksiasi tähän tapaan, sinulle jää varaa tehdä myös kalliita hankintoja, jotka tuottavat iloa pitkän, pitkän aikaa :)

https://kristallikauppa.blogspot.fi/